sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Sadut fiktiivisinä teksteinä

Saduissa on tiettyjä samankaltaisuuksia. "Olipa kerran" on ehkä yleisin tapa aloittaa satu, ja sen jälkeen sadussa ilmenee yleensä jokin ongelma, joka saa tarinan liikkeelle. Satujen juoni on selkeä, sillä aikaisemmin aikuiset kertoivat satuja toisilleen ulkomuistista ajankuluksi. Nykyisin satuja luetaan lapsille, joten heidänkin kannaltaan on hyvä, että juonessa on helppo pysyä mukana.

Saduissa on aina jotain yliluonnollista: puhuvia eläimiä, mitä eriskummallisimpia hahmoja, taikaesineitä tai vaikkapa kokonaan oma satumaailmansa. Sadun aikana lukija tutustuu hyviin ja pahoihin hahmoihin, jotka on helppo erottaa toisistaan heidän ulkonäkönsä ja luonteensa perusteella. Hyvä ja paha taistelevat läpi koko tarinan, joka kuitenkin päättyy onnellisesti hyvän voittoon.

Miksi satuja sitten luetaan lapsille? Ensinnäkin se on loistava tilaisuus viettää aikaa lapsen kanssa, lapsi tuntee itsensä tärkeäksi. Satuja lukiessa lapsen mielikuvitus kehittyy, ja lisäksi saduissa on yleensä aina joku opetus. Lapsi voi oppia esimerkiksi, että ongelmat kuuluvat elämään ja niistä kyllä selviää.

Kahdeksasluokkalaiset tarkastelivat Grimmin
veljesten satua Bremenin kaupunginsoittajat.

     Eliaksen upea taidonnäyte kuvituksesta.